Kovasti Talvi jo oli, harmi ettei rahani riitä talvikenkiin.

Pörröpiposta poikanen piti kovasti, jätin sen hänelle ja samalla reissulla vastaamme käveli samaisesta langasta neulottu pipo, mutta punanen ja neliö. Oi että se oli mahtavan värinen. Nuo pipot kun ovat väriltään todella kiiltäviä luonnonvalossa, kamera ei osaa sitä niin pyydystää.

Ihania linnunjälkiä Sunnuntailumessa, mietin, että tälläisestä tulisi aika kiva kortti taikka muu, ehkä jopa ihan ikkunakoriste, jos ostaisi lisäksi jonkun puolukan varpun ym ym (niitähän olisi nyt Tiimarissa tarjouksessa)

EHKÄ minun ei pitäisi kirjoittaa/kertoa kaikkia ideoitani aina julki, koska joku muu ne pian vie MUTTA kun minulla ei todellakaan ole mahdollisuuksia toteuttaa kaikkea niin onhan se kiva että ideat tulee toteutettua, vaikkakaan ei aina minun kauttani.

Ostin yhden Karhun, jännä miten se aina vaan tuntuu olevan ainut apu. Oon menossa aamulla A-klinikalle. Tiedän, että ei minua kukaan auta, käskevät vaan Psykanpolille (jonne en mene) mun tarttee vaan sit alkaa hakemaan lääkitykseni itse omia polkujani JOS se johtaa minut takaisin Entiseen Elämääni niin se on ollut kokoaika Tarkoitus. Mä ainaskin tiedän yrittäneeni - Jumalani tietää - Mutta aina sekään ei riitä.