Piti vaihteeksi herätä huomatakseen kuinka ahdistunut ihminen voi olla. Mulla ois tänään A-klinikka, tarkotus ois saada mahdollisimman pian aloitettua Pamit, koska mä EN kestä tätä enempää. JOS ois tää viisaus ollut ½ vuotta sit, oisin ottanut ne suoraan enkä edes ehdottanut mitään muuta yritystä. Toisaaltaan sit oisin yhtä ihmiskontaktia köyhempi.. Ja pidin siitä Psyk.sh:sta ja jokainen hänen oppi/neuvo on erittäin hyvä ja hyödyllinen.

Mä oon valmiina jo paniikkikohtaukseen joka on syntyjään liian aikaisesta heräämisestä ja tästä Ahdistuksesta!! Mistä se aina yhtäkkiä kumpuaakaan näin voimakkaana?

Pari tuntia mä vollotin tuol sängyssä ja mietin sitä Rauhaa ja Levollisuutta mikä mulla olis jos olisin kuollut.

Emmä kuolla NYT halua vaan mietin kuinka helppoa se olisi kun olisi jo valmiiksi kuollut.

Lapsilla on omissa elämissään hyvinkin vaikeaa. Mitä iloa musta on kun olen kokoaika enempi ahdistunut? Mitä iloa minusta on, kun lapsi pyytää, että mennään leffaan ja Äiti ei voi, kun saa paniikkikohtauksen jo pelkästä puheesta?

JOS en saa niitä rauhottavia

         (eikös ne sano, ettei Opamoxeihin tuu riippuvuutta, Diapameihin kyllä?)                niin sanon, että kirjottavat sitten se Salpaajat.. Jos mun sydän pysähtyy se pysähtyy, niin oli sit tarkoitus käydä ja jokainen me täältä ajallamme lähdemme.

Tietysti jos alkaisi juomaan. Se olisi yksi vaihtoehto ja siihen saisi apua.. Nimittäin Katkot. Ravais ees taas katkolle ja takas kunnes Noutaja tulis

Voi Luoja!!!

Anna mulle voimaa kiivetä vielä tämä vuori!!!